Kesä ennen pimeää I The Summer Before The Dark

You're gone, gone, gone away I watched you disappear All that's left is a ghost of you

 Myöhemmin ehkä lisää kuvia.

Usein kun kulkee ulkosalla, kulkee paikasta toiseen. Miten tuttujen paikkojen havainnointi muuttuukaan, kun pysyykin samassa paikassa koko päivän ja näkee miltei kaiken, mitä lähettyvillä sattuu ja tapahtuu, itse pysyy paikallaan. Kun ihmisille annetaan jokin syy lähestyä, he kyllä lähestyvät, ero normaaliin kadulla kulkemiseen on huima. Jos kulkee vaikkapa koiran kanssa, ihmiset juttelevat aina, tosin usein koirista. Mutta kun asetelma on jokin muu, sosiaalisempi, heistä ja heitä näkyy paljon laajemmin. Yksi on ranskalainen, yksi venäläinen. Pieni vaatii isältään vaativaan sävyyn mehua. Yksi laskeutuu muuria alas ottaneena vain mennäkseen portaita takaisin ylös. Joku katsoo ikkunasta, että toisella on liian vähän vaatteita ottaen huomioon sään. Toinen katsoo, onhan lintujen vesikuopassa vielä vettä.

Hyvä smoothie tulee kun laittaa kookosmaitoa,  mustikkaa, banaania ja pikkaisen maitoa, surrur.  Bulevardilta

Ikkunan läpi oli kiva seurailla elämää kunnes puheensorina, musiikki ja liikenteen melu kävivät erittäin koviksi.

Tuntuu, että nyt älypuhelimen kameran rajat alkavat totisesti tulla vastaan. Ajattelin marssia johonkin kameraliikkeeseen kysymään käytettyjä digijärkkäreitä, vinkit ovat tervetulleita. Mikähän olisi järkevä ostos, sopivan edullinen, mutta sellainen, että ikää ja puhtia kuitenkin riittää? Tästä tuli jotenkin mieleen myös Siivouspäivä, joka on lauantaina. Ajateltiin laittaa kirppari pystyyn ja myydä kaikkea muutossa löytynyttä ylimääräistä. http://siivouspaiva.com/

Ovatko kukat tänä vuonna kauniimpia kuin yleensä?

Tietenkin homma lähti hieman hanskasta, laitettiin lisääkin salaattia kasvamaan, nämä ovat nyt toisen ruukun tuotoksia, jee! Toisen kanssa piti muuten tehdä niin, että kun se rupesi kasvamaan ihan tolkuttoman pitkäksi, niin siitä päästä vaan sitten saksilla poikki ja salaatit parempiin suihin. Saadaan aina Turun lähetys silloin tällöin saaristolaisleivän muodossa. On muuten hyvää.

Death Cab for Cutie – Bad Reputation

"Anna-Maria muisti, miten siitepöly oli asettunut vesivadin pinnalla kierteissumun muotoon tuvan portailla.-- Yhtä ja samaa kierteissumua me olemme kaikki, universaalista pölyä joka noudattaa luonnonlakeja." Lainaus on Eeva Kilven kirjasta Unta vain, jossa 78-vuotias nainen on hillittömän rakastunut, ehkä kahteenkin mieheen. Eilen luin kirjaa aika pitkälle, se on osoittautunut hyväksi ja viisaaksi.  Oletteko te lukeneet jotakin mielenkiintoista viime aikoina? 

Aikamoinen maalaisidylli löytyi Hämeenlinnan läheltä erään taimitarhan pihapiiristä. Viihdyn tuollaisissa paikoissa.

Huomatkaa kuumailmapallot taivaanrannassa.

Hämmentävää, hieman näiden kuvien ottamisen jälkeen vastaani käveli Paavo Väyrynen. Ajattelin, että hän tarvitsee kehuja, joten kehuin hänen Katais-Himas-kommentointiaan. Paavo kiitti ja hymyili, ja jatkoi matkaansa. 

Fillariteline, joita on muistaakseni näkynyt jo edellisinä kesinä Helsingissä, on ovelasti suunniteltu, se osoittaa hienosti kuinka monta fillaria mahtuu parkkiin yhden auton kokoiselle tilalle. Kuva Erottajan liepeiltä.

http://kuvienblogi.blogspot.fi/2013/03/seasons-change.html http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kulttuurisauna_avaa_vihdoin_ovensa/ Saadaanpa mekin sauna lähistölle, kun ei talossa ole. Pääseehän, pääseehän siitä uimaan mereen? Aiemmin kevättalvella liikuin lähistöllä ja kuvasin silloin vielä suljettua saunaa. Tulisipa tällaisia projekteja tosiaan muuallekin kuin kantakaupunkiin, esimerkiksi Kontulaan tai Vuosaareen. Merihaka on muuten innoittanut muusikkojakin, Ruudolfia lemmentuskissaan ja nyttemmin Yonaa. Ruudolf: Merryhaka soul Yona: Elämän luonne "Merihaassa, mieli maassa..." p.s. Onko muuten väärin jos ei ole tehnyt pariin päivään muuta kuin kuunnellut Merryhaka soulia?

http://www.good.is/posts/intermission-what-if-gender-roles-in-advertising-were-reversed

Vihdoinkin kahdestaan, vain minä ja Märta. http://areena.yle.fi/tv/1360695 "Mistä johtuu, että osa meistä naisista takertuu näihin mahdottomiin, karismaattisiin ihaniin miehiin, joista ei ole mihinkään tosi paikan tullen? " Hyvä kysymys Märta, oma aukollinen veikkaukseni on mysteeri, joka sisältää vaihtelunhalua ja jännitystä. Ehkä myös oma epävarmuus uskaltaa elää ja olla täysillä itse? Älkäämme eläkö miesten kautta, vaan eläkäämme itse. Miksi olla helppo, jos voi pienellä vaivalla olla mahdoton. Mutta olen sitä mieltä, että on paljon miehiä, joita kiehtoo tismalleen samat ominaisuudet naisessa. Eller vad tänker ni? Märtan kirjoja en voi koskaan kehua liikaa, kiitos Märta! Pitäisi lukea ne kaikki, etunenässä Miestä ei voi raiskata. Suosittelen jo lukemiani  Kaksi - Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta sekä Vuosisadan rakkaustarinaa (muistaakseni).